Työelämä on viime vuosikymmeninä kokenut suuria muutoksia. Perinteinen työsuhde on saanut rinnalleen erilaisia toimeksiantosuhteita ja itsenäisen ammatinharjoittamisen muotoja. Näiden seurauksena palkkausmallien rajat ovat hieman harmaantuneet ja yhä useampi pohtii kannattaako heidän maksaa palkkaa vai työkorvausta.
Näissä tilanteissa on erityisen tärkeää ymmärtää, mikä korvaus lasketaan palkaksi ja mikä katsotaan työkorvaukseksi. Tämä erottelu vaikuttaa suoraan verotukseen, ennakonpidätyksiin, sosiaalivakuutusmaksuihin sekä muihin lakisääteisiin velvoitteisiin. Sopimusta tehtäessä kannattaakin miettiä, kumpi vaihtoehto on verotuksellisesti edullisempi.
Tässä artikkelissa pureudumme syvällisesti palkan ja työkorvauksen sivukuluihin sekä sopimus ja verotus eroihin. Cimson Yrityspalveluiden asiantuntija Jaana vastaa myös yleisimpiin kysymyksiin liittyen palkan ja työkorvauksen verottamiseen.
Sisällysluettelo
- Palkan määritelmä ja verotus
- Työkorvauksen määritelmä ja erityispiirteet
- Palkkaa vai työkorvausta, verotukselliset erot ja ensisijaiset riskit
- Palkan ja työkorvauksen verotus esimerkki
- Sopimuksen rooli ja kokonaisarviointi
- Sivukulut, arvonlisävero ja käytännön ohjeet
- Työn ohjaus, valvonta ja muut vaikutustekijät
- Sopimuksen ja toimintatapojen dokumentointi
- Lopulliset näkökulmat ja jatkotoimet
Palkan määritelmä ja verotus
Palkka tarkoittaa korvausta, joka maksetaan työsuhteessa tehdystä työstä. Palkansaajan työ tapahtuu työnantajan ohjauksessa ja valvonnassa, mikä on yksi sen keskeisimmistä tunnusmerkeistä. Palkasta pidätetään aina ennakonpidätys.
Työnantajalle palkatusta työntekijästä aiheutuu sivukuluja mm. sosiaalivakuutusmaksuista kuten työeläke-, työttömyys- ja tapaturmavakuutusmaksuista. Lisäksi työnantaja saattaa maksaa palkan yhteydessä luontaisetuja, jotka voivat myös vaikuttaa työntekijä verotettavaan tuloon. Näin ollen palkkahallinto muodostaa keskeisen osan työnantajan velvoitteista, joilla on merkittävä vaikutus sekä työnantajan että työntekijän verotukseen.
Työkorvauksen määritelmä ja erityispiirteet
Työkorvaus puolestaan maksetaan itsenäiselle ammatinharjoittajalle tai yrittäjälle. Työkorvauksessa suorituksen vastuu on työn suorittajalla itsellään. Hän huolehtii omasta verotuksestaan sekä sosiaalivakuutusmaksuistaan.
Työkorvauksessa ei välttämättä pidätetä ennakonpidätystä, mikäli suorittaja on ennakkoperintärekisterissä. Tällöin vastuu verojen maksamisesta siirtyy suorittajalle, mikä erottaa sen selkeästi palkkatilanteesta. Työkorvauksen tunnusmerkkeihin kuuluu se, että työn tilaaja ei määrää työn suorittamisen yksityiskohtia, kuten tarkkaa työaikaa tai -paikkaa. Suorittaja käyttää usein omia työvälineitään ja on itse vastuussa mahdollisista kustannuksista.
Asiantuntija vastaa: Mitkä ovat tärkeimmät tunnusmerkit, jotka erottavat työkorvauksen palkasta?
Jos määritellään ensin nämä käsitteet, niin verotuksessa palkan käsite on määritelty ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentissa ja luettelo on tyhjentävä. Palkalla tarkoitetaan kaiken laatuista virka- ja työsuhteessa saatua palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta. Lisäksi se voi tarkoittaa kokouspalkkiota tai henkilökohtaista luento‑ ja esitelmäpalkkiota.
Mukaan kuuluvat myös hallintoelimen jäsenyydestä saatu palkkio, toimitusjohtajan palkkio sekä avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostama palkka tai luottamustoimesta saatu korvaus
Ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella työkorvaus on työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana saatu korvaus. Verohallinnon ohjeen mukaan työkorvaus on pääsääntöisesti saajansa elinkeinotoiminnan tuloa.
Jos työkorvauksen saajan ansiotoiminta on hyvin pienimuotoista, työkorvaus on saajansa henkilökohtaista ansiotuloa. Tällöin on kyse yleensä yksittäisistä ja satunnaisista työsuorituksista, joiden tekijä ei harjoita yritystoimintaa, mutta ei ole myöskään työsuhteessa työn teettäjään.
Virtaviivaistettuna työkorvausta ei makseta työsuhteessa olevalle työntekijälle. Työkorvauksesta ei makseta palkan sivukuluja eikä lomia kerry taikka makseta.
– Jaana, palvelupäälikkö
Asiantuntija vastaa: Voiko henkilö, joka ei ole rekisteröitynyt yrittäjäksi, saada työkorvausta ilman, että se tulkitaan palkaksi?
Kyllä voi. Silloin kyse on usein lyhyestä tai tietystä toimeksiannosta kuten esim. satunnaisesta käännöstyöstä, jonka tekijä tekee vaikkapa sivutoimisena omissa tiloissaan ja omilla välineillään. Työn tekijän ja maksajan välille ei synny työsuhdetta, jolloin ei tehdä työsopimusta eikä hänelle myöskään kuulu normaaliin työsuhteeseen kuuluvia etuja (työterveys yms.).
– Jaana, palvelupäälikkö
Asiantuntija vastaa: Mitä eroa on siinä, tekeekö työn yksityishenkilö vai yritys?
Jos työn tekee yritys kuten toiminimi tai osakeyhtiö, se lähettää tekemästään työstä laskun työn tilaajalle. Jos yritys on arvonlisäverovelvollinen, työn päälle lisätään ko. tilanteen mukainen arvonlisävero. Suomessa yleinen arvonlisäverokanta on 25,5%, mutta alennettua 14% verokantaa sovelletaan mm. ravintola- ja ateriapalveluihin, liikunta-, henkilö- ja majoituspalveluihin.
Sovellettava verokanta kannattaa aina selvittää erikseen. Erityisesti tulee huomata, että laskuissa oleviin kilometrikorvauksiin ja päivärahoihin lisätään myös arvonlisävero.
Jos taas yhtiö ei kuulu arvonlisäverorekisteriin, työ laskutetaan ilman arvonlisäveroa ja peruste ilmoitetaan laskussa esim. ’ei ALV rek.’. Rekisteriin kuuluminen tulee siis ilmoittaa laskussa. Verottaja on antanut tarkemmat laskutietovaatimukset, jonka mukaan myös käytetty arvonlisäverokanta tulee ilmoittaa, samoin erikseen netto, brutto ja alv-osuus summina.
Lisähuomiona vielä tilanne, jossa laskun lähettänyt yritys ei kuulukaan ennakkoperintärekisteriin. Tämä voidaan tarkistaa yritystietojärjestelmästä ytj.fi. Silloin laskun maksajan on tehtävä oma-aloitteisesti 13% ennakonpidätys työn osuudesta ja tilittää se verottajalle.
Jos työn tekee yksityishenkilö, se ei koskaan voi olla arvonlisäverovelvollinen. Tällöin työ maksetaan verokortin mukaan työkorvauksena tai palkkana/palkkiona, jos niin on sovittu. Palkkaan taas lisätään palkan sivukulut, mutta työkorvaukseen ei. Eli vaikka yksityishenkilö lähettäisikin työstään laskun, on se käsiteltävä palkkojen kautta ja ilmoitettava mm. tulorekisteriin.
Yritykset laskuttavat usein hieman enemmän, koska niiden pitää huomioida hinnoissa kaikki kulut ja toiminnan riskit. Tämä “vara” eli kate varmistaa, että yritys selviää kuluistaan ja kattaa kaikki mahdolliset tappiot.
– Jaana, palvelupäälikkö
Palkkaa vai työkorvausta, verotukselliset erot ja ensisijaiset riskit
Palkan ja työkorvauksen verokohtelu eroaa merkittävästi toisistaan. Palkasta maksetaan aina ennakonpidätys, mikä tekee sen verokohtelusta yksiselitteisempää. Työkorvauksessa ennakonpidätys jätetään usein pois, jos suorittaja on rekisteröity ennakkoperintärekisteriin. Tämä ero vaikuttaa paitsi maksuvelvollisuuksiin, myös siihen, miten sosiaalivakuutusmaksut määräytyvät.
Palkan tapauksessa työnantajan vastuulla on useiden lakisääteisten maksujen suorittaminen. Jos taas työkorvauksesta tapahtuu virheellinen ennakonpidätyksen laiminlyönti, verottaja voi tulkita tilanteen väärin ja ryhtyä perimään jälkikäteisiä maksuja sekä muita seuraamuksia.
Työn tilaajan kannalta suurin riski piilee siinä, että työkorvaus tulkitaan jälkikäteen palkaksi. Tällöin maksaja joutuu maksamaan kaikki palkan yhteydessä vaadittavat sivukulut, mikä voi aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Onkin ratkaisevaa arvioida jo sopimusvaiheessa, millä perusteella palkkio luokitellaan. Jos työtä ohjataan ja valvotaan tiiviisti, on todennäköisempää, että työkorvaus saatetaan tulkita palkaksi, vaikka osapuolet olisivatkin alun perin sopineet työkorvauksesta.
Asiantuntijan kommentti: Mikä on suurin verotuksellinen riski, jos työkorvaus tulkitaankin palkaksi?
En näkisi niinkään suurta verotuksellista riskiä, sillä sekä palkasta että työkorvauksesta peritään yksityishenkilöltä ennakonpidätys verokortin mukaan, jos verokorttia ei ole, on ennakonpidätys 60%. Kuitenkin veroeristä sairausvakuutusmaksu (joka on 1,87 % vuonna 2025) tulee jälkikäteen maksettavaksi, jos maksettu työsuoritus tulkitaankin palkaksi.
Tulorekisteriin tulee siis korjata jälkikäteen ilmoitettavat palkka- ja erillisilmoitukset, jolloin myöhässä tehdyistä sekä maksetuista ilmoituksista voi kertyä sanktioita. Isoin ongelma tulee palkkojen sivukuluissa ja muissa erissä, sillä tulorekisteri-ilmoituksen jälkeen myös eläkevakuutusmaksut, työttömyysvakuutusmaksut, mahdolliset ay-maksut, yms. menevät uuslaskentaan, jolloin myöhästymisistä tulee lisää sanktiomaksuja.
– Jaana, palvelupäälikkö
Asiantuntijan kommentti: Mitkä ovat yleisimmät virheet, joita yrittäjät ja työn tilaajat tekevät erotellessaan palkkaa ja työkorvausta?
Monelle työkorvaus ei ole terminä lainkaan selvä, vaan se ajatellaan tavallisena palkkiona. Näissä on kuitenkin olennainen ero:
Palkkana maksettavassa korvauksessa käsitellään kaikki sivukulut ja mahdolliset lomakorvaukset. Työkorvauksessa taas ei käsitellä palkan sivukuluja, eikä lomia kerry taikka makseta.
Itse maksaessa yleisin virhe liittyy verokorttiin. Työnantajilla ei ole tiedossa, että palkkaa varten annettu verokortti ei sovellu työkorvaukseen. Maksunsaajan täytyisikin hankkia erikseen verokortti työkorvausta varten. Tämä johtuu verottajan laskemista vähennyksistä, jotka ovat erilaisia palkan ja työkorvauksen maksamisessa.
Toinen virhe liittyy tulorekisteriin, joka on oikeastaan palkanlaskijan vastuulla. Jos työstä maksetaan sekä palkkiota että verovapaita päivärahoja ja kilometrikorvauksia, ilmoitetaan tulorekisteriin koko summa työkorvauksena, josta vero peritään automaattisesti.
Myöhemmin on kuitenkin mahdollista hakea Verohallinnolta verotuksen oikaisua, jolloin verovapaiksi tarkoitetut päiväraha‑ ja kilometrikorvaukset otetaan huomioon ja niistä maksamasi vero palautetaan.
– Jaana, palvelupäälikkö
Asiantuntijan kommentti: Miten yksittäinen tai satunnainen toimeksianto kannattaa hoitaa verotuksellisesti järkevimmällä tavalla?
Tässä on kaksi näkökulmaa, jotka ovat tilanteesta riippuen toinen toistaan parempia vaihtoehtoja. Toimeksiannon pituus vaikuttaa päätökseen.
Työntekijän näkökulmasta palkkana maksettu korvaus työstä kerryttää eläkettä, lomaa ja/tai lomakorvausta sekä mahdollisia muita työsuhteen etuja. (työterveys, mahdolliset etusetelit, jne.)
Työnantajan näkökulmasta yksinkertaisin vaihtoehto on maksaa työkorvausta, jolloin työnantaja ei maksa palkan sivukuluja eikä lomakorvauksia.
– Jaana, palvelupäälikkö
👉 Voit myös käydä tutustumassa artikkelistamme yrityksen verosuunnitteluun.
Palkan ja työkorvauksen verotus esimerkki
Alla on kuvitteellinen esimerkki, jossa henkilö saa 3000 euron kuukausipalkan verrattuna 3000 euron työkorvaukseen. Huomaa, että luvut ovat suuntaa-antavia ja todelliset prosentit voivat vaihdella henkilökohtaisen veroprosentin, vähennysten ja muiden tekijöiden mukaan.
Palkkatilanne
- Bruttopalkka: 3000 €
- Ennakonpidätys ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut: Oletetaan, että yhteensä tästä peritään noin 600 € ennakonpidätyksenä ja 150 € muita maksuja. Yhteensä: 750 €
- Nettopalkka: 3000 € – 750 € = 2250 €
- Työnantajan sivukulut: Työnantaja maksaa lisäksi esimerkiksi työeläkemaksuja ja muita pakollisia vakuutusmaksuja. Oletetaan, että nämä sivukulut ovat noin 600 €.
- Työnantajan kokonaiskustannus: 3000 € + 600 € = 3600 €
Työkorvaustilanne
- Työkorvaus: 3000 €
- Työkorvauksessa yleensä ei pidätetä ennakonpidätystä, jos suorittaja on ennakkoperintärekisterissä.
- Verot ja maksut: Koska verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen maksu on suorittajan vastuulla, oletetaan, että kokonaisveroprosentti on 30 %. 3000 € x 0,30 = 900 €
- Nettotulo: 3000 € – 900 € = 2100 €
- Työn tilaajalle: Työkorvauksessa tilaajan vastuulla ei ole ylimääräisiä sivukuluja, joten maksu pysyy 3000 €.
Sopimuksen rooli ja kokonaisarviointi
Sopimus on keskeinen väline oikean verokohtelun määrittämisessä. Kirjallisessa sopimuksessa tulee selkeästi ilmaista, mikä korvauslaji on kyseessä. On kuitenkin tärkeää huomata, että verottaja arvioi myös työn tosiasiallisen luonteen. Tämä tarkoittaa, että sopimuksen lisäksi kiinnitetään huomiota työn ohjaukseen, työvälineiden käyttöön ja siihen, kenelle työ tehdään. Näillä seikoilla on merkittävä rooli lopullisessa verokohtelussa. Pelkkä sopimus ei siis ainoastaan määrittele maksetaanko työstä palkkaa vai työkorvausta.
Asiantuntija vastaa: Kuinka tärkeää on kirjallinen sopimus, kun sovitaan työkorvauksesta? Riittääkö sopimuksen muotoilu, vai katsooko verottaja myös työn tosiasiallista luonnetta?
Kirjallinen sopimus on aina paras valinta. Kokonaisarvioinnissa voidaan silti maksajan hyväksi ottaa huomioon elinkeinotoiminnan yleisiä tunnusmerkkejä, jotka puoltaisivat toimeksiantosuhdetta. Näitä ovat esimerkiksi: toiminnan laajuus, toiminnan yleisyys ja julkisuus, toiminnan itsenäisyys, liikeorganisaatio, taloudellinen riski, ansiotarkoitus.
Jälkikäteen kuitenkin kokonaisarviointi ratkaisee. Silloin on mahdollista ottaa huomioon laajemmin ja pidemmältä ajalta maksajan eduksi edellä mainittuja yleisiä tunnusmerkkejä. Joissakin tilanteissa alun perin yhtiölle maksettu työkorvaus voidaankin katsoa jälkikäteen työn tehneen henkilön palkkatuloksi.
Tällöin sekä suorituksen alkuperäisen saajan että suorituksen maksajan verotusta pitää oikaista. Siksi onkin syytä huolellisesti laatia aina kirjallinen sopimus, johon voidaan erimielisyyksissä palata.
On tärkeää myös huomioida erikseen säädetty luottamuksensuoja, joka vaikuttaa, jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä, sekä jos verovelvollinen on rehellisin mielin noudattanut viranomaisten käytäntöjä tai ohjeita. Tällaisessa tilanteessa asia on ratkaistava verovelvollisen eduksi.
Pelkästään maksajan ja saajan vakiintunut käytäntö ei täytä luottamuksensuojan edellytyksiä. Sitä ei myöskään muodostu, vaikka maksaja ja saaja oisivatkin pitäneet suoritusta virheellisesti työkorvauksena useiden vuosien ajan.
Luottamuksensuojaa voidaan kuitenkin soveltaa, jos toimeksiannon osapuolet ovat olleet vilpittömässä mielessä, maksaneet veronsa ja rekisteröityneet asianmukaisesti Verohallinnon rekistereihin sekä järjestäneet toimintansa yritystoimintaa vastaavaksi.
Luottamuksensuojan arviointi on kuitenkin toissijaista suhteessa asiaratkaisun tekemiseen. Ensin on siis ratkaistava, onko suoritus palkkaa vai työkorvausta. Vasta sen jälkeen selvitetään erillisenä kysymyksenä mahdollinen luottamuksensuoja. Luottamuksen-suoja on säädetty nimenomaan tulkinnallisten tilanteiden varalle arvioitaessa niiden verotuksellista luonnetta jälkikäteen.
Palkan ja työkorvauksen rajanvedossa luottamuksen suoja rajoittuu ainoastaan tilanteisiin, joissa työ on sen luonteista, että sitä voidaan samanlaisissa olosuhteissa tehdä sekä palkansaajana että yrittäjänä.
– Jaana, palvelupäälikkö
Asiantuntija vastaa: Mitkä ovat ne avainseikat, joihin työn tilaajan kannattaa kiinnittää huomiota sopimusta laadittaessa?
Ensinnäkin on sovittava selkeästi onko kyse työsopimuksesta vai toimeksiantosopimuksesta ja maksetaanko siitä palkkaa vai työkorvausta.
Sopimuksessa on selvästi määriteltävä kaikki tosiasialliset tunnusmerkit. Siinä määritellään työn luonne ja itsenäisyys sekä toimeksiantajan johto‑ ja valvontaoikeus. Lisäksi sovitaan käytettävät työvälineet, tarvikkeet ja materiaalit sekä työskentelyn ajankohta ja paikka.
Sopimukseen kirjataan palkkio ja kustannusten korvaukset sekä vastuut, kuten takuu‑ ja vakuutusvelvoitteet. Irtisanomisehdot ja mahdolliset rajoitukset, kuten kilpailukielto ja salassapito, lisätään erikseen. Näin varmistetaan, kuka vastaa mistäkin ja kenellä on riskit.
– Jaana, palvelupäälikkö
Sivukulut, arvonlisävero ja käytännön ohjeet
Verotuksellisessa kokonaisarvioinnissa sivukulut ja arvonlisävero ovat keskeisiä tekijöitä. Näiden ymmärtäminen auttaa erottamaan palkan ja työkorvauksen toisistaan sekä varmistaa, että verokohtelu vastaa todellista tilannetta.
Sivukulujen merkitys
Palkkatilanteessa työnantajan vastuulla on maksaa useita sivukuluja. Näihin kuuluvat työeläkemaksut, työttömyysvakuutusmaksut sekä tapaturmavakuutukset. Sivukuluilla varmistetaan työntekijän sosiaaliturva, ja ne muodostavat usein merkittävän osan työn kokonaiskustannuksista. Kun palkkaa maksetaan, ennakonpidätys ja sosiaalivakuutusmaksut otetaan automaattisesti huomioon.
Työkorvauksen tapauksessa tilanne on erilainen. Mikäli suorittaja on ennakkoperintärekisterissä, ennakonpidätystä ei pidätetä, eikä maksajalta edellytetä sivukulujen maksua. Tämä tarkoittaa, että työkorvauksesta vastaava verotus ja sosiaaliturva ovat suorittajan vastuulla. On kuitenkin tärkeää huomata, että mikäli verottaja myöhemmin tulkitsee korvauksen palkaksi, maksajalle voi koitua takautuvia sivukuluja.
Asiantuntija vastaa: Mitä sosiaalivakuutusmaksuja työn tilaajan tulee maksaa palkasta, mutta ei työkorvauksesta?
Palkkoja maksettaessa puhutaan ns. palkan sivukuluista. Pakollisia sivukuluja ovat eläkevakuutus, työttömyysvakuutus, tapaturmavakuutus ja mahdollisesti ryhmähenkivakuutus sekä työnantajan maksama sairausvakuutusmaksu. Näistä myös työntekijältä peritään vuonna 2025 työeläkemaksua iän mukaan joko 7,15 % (17-52 v, 63-68 v) tai 8,65 % (53-62v) sekä työttömyysvakuutusmaksua 0,59 %.
Työnantajalla tulee olla johonkin työeläkeyhtiöön tehty sopimus, jolloin eläkevakuutusyhtiöön maksetaan sekä palkasta peritty työntekijän osuus että työnantajan kuluksi jäävä osuus. Vuonna 2025 nämä ovat n. 25,46 % sopimustyönantajalle tai 26,28 % tilapäiselle työnantajalle.
Kokonaisprosentit ovat maksajakohtaisia ja niihin vaikuttaa mm. vuodessa maksettujen palkkojen määrä. Työttömyysvakuutusmaksua maksetaan Työllisyysrahastolle ja sen kokonaisprosentti on 0,79 % vuonna 2025 ja siitä työnantajan osuus on 0,20 %.
Tapaturma- ja ryhmähenkivakuutusprosentit vaihtelevat toimialan ja työtehtävien vaarallisuuden mukaan ja ne voivat olla 0,3 – 8 % väliltä. Ääripäissä voivat olla esimerkiksi toimistotyöt ja rakennusalan työt.
– Jaana, palvelupäälikkö
Arvonlisävero työkorvauksessa
Arvonlisävero (ALV) on toinen keskeinen seikka. Palkasta maksettava korvaus ei sisällä arvonlisäveroa, koska se on työntekijän ansiotulo. Toisaalta työkorvauksessa arvonlisävero tulee lisätä, mikäli suorittaja on ALV-velvollinen. Pienimuotoisissa toimeksiannoissa ALV:n maksun osalta on kuitenkin poikkeuksia. Mikäli toiminnan määrä pysyy alle tietyssä rajoissa, verovelvollisuutta ei välttämättä synny.
ALV:n huomiointi on erityisen tärkeää yrityksille, jotka tekevät useita toimeksiantoja. Oikean ALV-käytännön soveltaminen estää jälkikäteen mahdollisesti kohdistuvia veroseuraamuksia ja virheitä laskutuksessa. Verottajan näkemyksen mukaan arvonlisävero on selkeä merkki siitä, että kyseessä on työkorvaus, mikäli muutkin tekijät tukevat tätä luonnetta.
Asiantuntija vastaa: Miten arvonlisävero vaikuttaa työkorvaukseen? Voiko yrittäjä laskuttaa työkorvauksen ilman ALV:tä?
Oikeampi termi alvillisen yrittäjän työkorvaukseen on tehdä toimeksiantosopimus. Arvonlisäveron lisääminen laskuun ei riipu itse asiasta taikka työkorvauksesta vaan yrittäjän alv-satuksesta, eli onko hänen yrityksensä arvonlisäverovelvollinen. Arvonlisäverovelvollisuus taas määrittyy mm. toimialasta sekä tilikauden liikevaihdosta.
1.1.2025 alkaen vähäisen liiketoiminnan raja on 20.000 euroa, jolloin sen ylittävät yritykset ovat alv-velvollisia. Liikevaihtoa tuleekin seurata ja alvilliseksi voi hakeutua siitä alkaen, kun raja ylittyy.
Yritys voi halutessaan rekisteröityä alv-rekisteriin, vaikka liikevaihtoraja ei ylittyisi. Yritys voi haluta vapaaehtoisesti alv-rekisteriin esim. vähennysten vuoksi: rekisteriin kuuluva voi vähentää arvonlisäverolliseen myyntiin kohdistuvien hankintojen sisältämät vähennyskelpoiset arvonlisäverot alv-ilmoituksellaan.
Jatkossa alv rekisteröinnin voi lopettaa, kun yrityksen liikevaihto on kahdelta peräkkäiseltä kalenterivuodelta jäänyt alle vähäisen toiminnan kansallisen raja-arvon.
– Jaana, palvelupäälikkö
Käytännön ohjeet toimeksiantosuhteen arviointiin
Käytännön esimerkit ovat hyödyllisiä, kun arvioidaan, onko maksettu palkkio palkkaa vai työkorvausta. Tilanteessa, jossa työn tilaaja ohjaa tarkasti työaikaa, työpaikkaa ja työvälineiden käyttöä, on todennäköisempää, että korvaus luokitellaan palkaksi. Tällöin työn tilaaja huolehtii sekä ennakonpidätyksestä että sivukuluista.
Toisaalta, jos työn suorittaja määrittää itse työaikansa ja -menetelmänsä, käyttää omia työvälineitään ja hoitaa kustannukset omasta pussistaan, kyseessä on selkeästi työkorvaus. Näissä tapauksissa sopimuksen tulee olla huolellisesti laadittu ja sen tulee todistaa työn suorittajan itsenäisyys. Yksittäiset toimeksiannot, jotka ovat satunnaisia ja itsenäisiä, kannattaa raportoida työkorvauksina.
On tärkeää, että työn tilaaja dokumentoi selkeästi kaikki työn suorittamiseen liittyvät seikat. Tämä voi sisältää esimerkiksi työn ohjausmenetelmät, työvälineiden lähteen ja vastuunjaon. Selkeä dokumentaatio vähentää riskiä, että verottaja tulkitsee tilanteen uudelleen myöhemmin.
Riskien hallinta ja tulevaisuuden näkymät
Verotuskäytäntö muuttuu jatkuvasti. Yritysten ulkoistaminen ja joustavat työmuodot ovat entistä yleisempiä. Näin ollen myös verottajan arviointikriteerit ovat kehittyneet. Tämä lisää työn tilaajien sekä suorittajien vastuuta seurata verotukseen liittyviä ajankohtaisia ohjeistuksia ja käytäntöjä.
Riskien hallinta edellyttää ennakoivaa suunnittelua ja verotus asiantuntijoiden konsultointia. Ajan tasalla olevat ja huolellisesti suunnitellut sopimuskäytännöt minimoivat riskit korvauksien epäselvyyksistä.
Työn ohjaus, valvonta ja muut vaikutustekijät
Työn ohjauksella ja ohjeistamisella on iso vaikutus, joka määrittää katsotaanko korvaus palkaksi vai työkorvaukseksi. Kun työn tilaaja asettaa selkeät ohjeet ja valvoo työtehtäviä, tilanne kallistuu usein palkan verokohtelun puolelle. Toisaalta työn suorittajan toimiessa vapaasti ja itsenäisesti, korvaus saatetaan katsoa luonteeltaan työkorvaukseksi.
Työn ohjaus ja ohjeistamisen vaikutukset
Työn tilaajan rooli ohjaajana näkyy siinä, miten työtehtävät ja vastuut jaetaan. Jos tilaaja määrää työajan, työvälineet ja työpaikan, se viestii selkeästi palkanmaksusuhteesta. Työn tilaajan tuleekin huolehtia tarkasti, että sopimuksen sanamuoto vastaa todellista toimintaa. Selkeät kirjalliset ohjeet vähentävät riskiä siitä, että verottaja myöhemmin tulkitsee korvauksen palkaksi. Ohjeistuksessa tuleekin huomioida työn sisältö, aikataulut sekä vastuukysymysten yksityiskohdat.
Asiantuntija vastaa: Miten työn valvonta ja ohjeistaminen vaikuttavat siihen, katsotaanko korvaus palkaksi vai työkorvaukseksi?
Jos työtä tehdään maksajan tiloissa, välineillä ja valvonnan alla, niin kyse on palkasta. Jos taas työn suorittajalle voidaan antaa vapaat kädet ja hän vastaa vain lopputuloksesta, voidaan työ suorittaa työkorvauksena.
Tilannetta voi verrata myös siihen, tekeekö tilaajalle samanlaisia töitä muutkin ja ovatko he työsuhteessa. Työn suorittaja ei työskentele samanlaisissa olosuhteissa, jos työstä saatu vastike/palkkio määräytyy eri tavalla kuin työntekijöiden palkka ja hän kustantaa itselleen pakolliset sosiaalivakuutukset.
Vastike määräytyy eri tavalla esimerkiksi, kun työn suorittajalle ei makseta lakimääräisiä ylityökorvauksia, korvausta sairaus- ja loma-ajalta eikä työsuhteelle anneta tyypillisiä luontoisetuja.
– Jaana, palvelupäälikkö
Asiantuntija vastaa: Miten työskentelypaikan ja -ajan määrittely vaikuttavat tulkintaan?
Jos toimeksiantoa ei tarvitse tehdä toimeksiantajan tiloissa, toimeksisaaja voi yleensä paremmin itse määrätä työn tekemisen ajankohdan. Toimeksiantosuhteessa työtä voidaan tehdä myös muualla kuin toimeksisaajan omissa toimitiloissa.
Kuitenkin joillakin toimialoilla työ on luonteeltaan sellaista, että se on tehtävä toimeksiantajan
tiloissa, esimerkiksi siivous. Siivouspalvelu on tyypillinen esimerkki siitä, miten samaa asiaa voidaan käsitellä monella tavalla. Siivoustyöstä voidaankin maksaa korvaus työsuhteiselle palkkana, satunnaiselle yksityishenkilölle työkorvauksena tai yritykselle laskuna.– Jaana, palvelupäälikkö
Työn suorittamisen itsenäisyys ja sen seuraukset
Itsenäisyyden aste on ratkaiseva tekijä työn verokohtelussa. Työkorvauksena maksettavassa suorituksessa työn tekijä päättää itse työtehtävistään ja käyttää omia resurssejaan. Tämä itsenäisyys näkyy muun muassa työvälineiden valinnassa, työajan joustavuudessa ja kustannusten kattamisessa omasta pussistaan. Tällaisissa tilanteissa verottaja painottaa, että maksettava korvaus on työn suorittajan ansiotuloa, josta hän vastaa itse veroista ja muista maksuista.
Tilanteissa joissa työn tilaaja ei suoraan ohjaa työn toteutusta, mutta tarjoaa esimerkiksi joitakin työvälineitä tai resursseja, saattaa tulkinta jäädä epämääräiseksi. Näissä tapauksissa on ratkaisevaa, että sopimuksessa ja käytännön toiminnassa näkyy selkeä ero työn tilaajan ja työn suorittajan vastuissa. Näin vältetään jälkikäteen tapahtuvaa tulkinnanmuutosta, joka voi johtaa ylimääräisiin kustannuksiin.
Asiantuntija vastaa: Jos työn tilaaja tarjoaa työvälineet, voiko työ silti olla työkorvausta?
Tilanteet tulee arvioida tapauskohtaisesti. Kyse voi olla niin erikoisista tai kalliista työvälineistä, ettei työntekijällä ole edes edellytyksiä omistaa sellaisia. Tällöin työ voidaan silti maksaa työkorvauksena, vaikka käytetäänkin tilaajan työvälineitä.
Jos vielä pohditaan, onko kyse työkorvauksesta vai toimeksiannosta, voidaan katsoa toimeksiantosuhteen luonnetta. Toimeksiantosuhteelle on tyypillistä, että toimeksisaaja käyttää työssään omia työvälineitään ja tarvikkeitaan. Hänen ei kuitenkaan tarvitse omistaa välineitä, vaan voi hankkia ne leasing‑ tai muun vuokrasopimuksen kautta.
Jos työvälineet vuokrataan toimeksiantajalta, vuokrasta on maksettava oikeudenmukainen summa.
Kuitenkin tyypillisesti kotitalouksissa käytettävät ja arvoltaan vähäiset työvälineet, kuten puhelin, kannettava tietokone tai internet‑yhteys, eivät yksinään osoita toimeksiantosuhteen syntymistä.
– Jaana, palvelupäälikkö
Sopimuksen ja toimintatapojen dokumentointi
Selkeä dokumentaatio ja sopimus ovat ratkaisevia tilanteissa, joissa työn ohjaus ja itsenäisyys ovat sekoittuneet. Työn tilaajan on pidettävä kirjaa kaikista ohjeista, työn aikatauluista ja käytetyistä työvälineistä. Näin voidaan myöhemmin osoittaa, että työ on toteutettu itsenäisesti tai sen ohjaus on ollut vähäistä. Hyvin laadittu sopimus, joka sisältää tarkat tiedot työtehtävistä ja vastuiden jakautumisesta varmistaa, että verottajan tulkinta vastaa osapuolten alkuperäistä tarkoitusta.
Molempien osapuolten tulee olla tietoisia siitä, miten verotus- ja sosiaalivakuutuskäytännöt vaikuttavat heidän väliseensä sopimussuhteeseen. Oikeudellinen neuvonta ja keskustelu asiantuntijoiden kanssa auttavat ehkäisemään mahdolliset työsopimuksen epäselvyydet ennen allekirjoitusta.
Lopulliset näkökulmat ja jatkotoimet
Tulevaisuudessa työllistämismuotojen monipuolistuminen tulee vaikuttamaan myös verotuskäytäntöihin. Työn tilaajien ja suorittajien on syytä pysyä ajan tasalla verottajan ohjeistuksista ja sovellettavasta lainsäädännöstä. Teknologian kehittyessä ja työelämän joustavuuden kasvaessa myös sopimus- ja dokumentaatiokäytännöt kehittyvät. Onkin suositeltavaa, että kaikki osapuolet investoivat ajantasaiseen neuvontaan ja koulutukseen, jotta verotukselliset riskit minimoidaan.
Lopuksi on hyvä miettiä, miten tämä kokonaisuus vaikuttaa käytännön liiketoimintaan. Työn tilaajan ja työn suorittajan välinen selkeys luo pohjan luotettaville suhteille. On tärkeää, että osapuolet eivät ainoastaan noudata sopimuksen kirjaimia, vaan myös sen hengen mukaisia toimintatapoja. Näin voidaan edistää avoimuutta, vähentää epäselvyyksiä ja rakentaa pitkäjänteisiä kumppanuuksia.
Nyt on aika ryhtyä konkreettisiin toimiin. Tarkka suunnittelu, jatkuva kouluttautuminen ja avoin viestintä auttavat varmistamaan, että työn tilaaja sekä -suorittaja toimivat aina verotuksellisesti oikein ja riskittömästi. Tämä ei ole vain juridinen kysymys, sillä molemmat osapuolet voivat säästää huomattavia summia oikeanlaisella suunnittelulla. Jos et tiedä kannattaisiko sinun maksaa palkkaa vai työkorvausta, kysy rohkeasti meiltä!
